Talikkalan alue tunnetaan vanhastaan monista tiilitehtaista, joiden jäämistö näkyi hyvin esikaupungissa vielä 1900luvun alussa.
Vuoden 1913 kartan mukaan siellä oli useita kymmeniä ns. kulppeja, eli monttuja, joista tiilitehtaat olivat ottaneet savea. Montut keräsivät runsaasti vettä ja niistä laski pieni oja Papulanlahteen.
Varhaisimmat tiedot asutuksesta ovat 1700-luvun lopulta. Vuonna 1873 Talikkalan alueella olisi ollut vain yhdeksän taloa. Vuoden 1898 tilaston mukaan taloja oli 356.
Tätä aluetta kutsuttiin aivan 1900-luvun alkuun asti Rosuvoiksi, eli Tiiliruukiksi, jossa suurpalo vuonna 1901 tuhosi 98 rakennusta ja noin 2000 ihmistä jäi kodittomaksi.
Talikkala liitettiin Viipuriin 1924, jolloin sen rajat määräytyivät uuden asemakaavan perusteella. Osa asumuksista oli vanhaa, mutta länsipuoliset alueet rakennettiin uuden asemakaavan mukaan heti kaupunkiin liittymisen jälkeen. Niillä alueilla oli toimiva kunnallistekniikka 1930-luvun lopulla.
Talikkalassa oli Talikkalan yhteiskoulu Hirvikadun ja Talikkalankadun kulmassa. Tiiliuuninkadun alkupäässä, lähellä kaupungin sairaaloita sijaitsi Viipurin kaupungin lastenkoti, jonka pihalle rakennettiin pyöreä kahluuallas suihkukaivoineen kesällä 1939.
Talikkalassa sijainneita yrityksiä olivat mm. Viipurin Puutyö Oy:n puusepäntehdas, Kotileipomo T. Kosonen, Leipomo V. Kiiskinen, Leipomo ja kondiittoria Y. Runne, Leipomo T:mi M.H. Salmi ja Haakanan Leipomo.
