Kolikkoinmäen alue, kuten muutkin itäiset esikaupunkialueet, ovat syntyneet lähinnä 1860- ja 1870-luvuilla. Alueilla ei ollut asemakaavaa, vaan tonttijako oli mielivaltainen ja ne olivat kooltaan hyvin pieniä. Ne oli vuokrattu halukkaille hyvin lyhyillä vuokrasopimuksilla, josta johtuen talot rakennettiin kooltaan hyvin pieniksi ja rakenteellisesti heikkotasoisiksi. Asumukset olivat lähinnä ns. työläisasuntoja vailla mitään kunnallistekniikkaa. Katuverkosto oli olematon ja kivisiä kujia myöten vain vaivoin pääsi rattailla liikkumaan. Kolikkoinmäellä oli vuonna 1898 484 rakennusta, joissa asui 4800 henkeä.
Kolikkoinmäen eteläpuolisella alueella, Suurkadun kahta puolta tuhoutui vapaussodan aikana 63 tontin asumukset. Uutta asemakaavaa 1920-luvulla laadittaessa, levennettiin Suurkatu 36 metriseksi, jonka keskelle rakennettiin raitiotiekiskotus. Muualla Kolikkoinmäen alueella asteittain katuverkostoa parannettiin ja suurelta osin se saatiin jo vesi- ja viemäriverkoston piiriin ennen sotia. Kaupunginosassa sijaitsi Kolikkoinmäen kansakoulu, mutta rakenteilla olleen Juteinin kansakoulun rakennustyöt jäivät kesken marraskuussa 1939. Kolikkoinmäki oli liitetty Viipurin kaupunkiin vuonna 1924.
Kolikkoinmäella sijaitsi mm. U. Jaakkola Puusepäntehdas Oy, Ingrid Gustafsson-sahattua ja höylättyä puutavaraa, Keksi-, rinkeli- ja korpputehdas A.J. Eronen, Läkki- ja Peltisepänliike, Kolikkoinmäen Apteekki, Vesi- ja Lämpöjohtoliike Keskus, Uusi Leipomo ja Leipomo Yrjö Jämsen.
